Marsu-spa



Mikä ihanuus!


Päätin tänään pestä Akan ja Eukon. Eivät ne varsinaisesti olleet likaisia, mutta molemmista lähti ihan hirveästi karvaa. Aika näyttää, auttoiko pesu karvanlähtöön. Eukolla oli myös hiukan hilseilyä, joten ostin kosteuttavaa shampoota, Tigin Pet Head-sarjasta. Shampoon nimi on Feeling Flaky, ja se tuoksuu ihanasti mansikkajogurtilta! Tigin ihmisille tarkoitettujen tuotteiden ulkonäöt ja tuoksut vetoavat sisälläni asuvaan sokerihiireen, joten oli melkein pakko ostaa sitä myös marsuille.  Hirmuisen kallishan tuo oli, melkein 20e, mutta kun ne muut shampoot näyttivät ankeilta ja tuoksuivat lääkemäisiltä Tigeihin verrattuna.. Ja on se niin tyttömäinen! Melko vahvasta tuoksustaan huolimatta shampoo ei jäänyt pahemmin haisemaan turkkiin huuhtelun jälkeen.



Uudet makoilunurkkaukset siivouksen jäljiltä.



 Akka suhtautui pesuhetkeen ihmeen rauhallisesti, vaikka se on vähän ujompi tapaus kuin Eukko. Akkaa ei tuntunut pelottavan juuri ollenkaan. Eukko sen sijaan osaa draamakuningattaren elkeet - se raapi ranteisiin kunnon viirut pyrkiessään turvaan tappajakäsisuihkua. Onneksi järkytys ei kestänyt kauan (vaikka se pesi itseään närkästyneen näköisenä häkkiin päästyään). Molemmat tutkailivat innoissaan uutta häkin sisustusta. Ostin toisen vessalaatikon, koska se tuntuu olevan tytöillä suosittu makuupaikka. Laatikko myös pidentää siivousväliä, vaikka sisäsiistejä nämä possut eivät varsinaisesti olekaan. Akan entinen suosikkipaikka oli riippukeinun alla oleva pinnasängyn reunapehmuste (onnistunut kirppariostos), josta se siistinä neitinä potki kaikki papanat lattialle sitä mukaa kuin niitä kertyi. Häkissähän ei ole pohjalaatikkoa, ainoastaan kangassuojus. Se pitää kyllä heinät hyvin häkin sisällä, mutta papanoille se ei ole tarpeeksi kova vastus. Siirsin ruokakupin tuollaiselle taikakuutiosta taivutetulle tasolle, jotta varsinkin Eukko joutuisi tekemään vähän töitä ruokansa eteen. Pohjalla oleva pellettikippo on tyhjentynyt alta aika yksikön, lähinnä Eukon toimesta. Puutunneli on sen edessä siitä syystä, että Akka ei ilmeisesti jaksaisi hypätä, vaan mieluummin kiskoisi hampaillaan painavan keraamisen kupin päähänsä.. Tunnelin ansiosta Akka ei ylety venyttämään itseään kahdella jalalla seistessään kupille asti. On siinä kaksikko! Ohukainen ja Paksukainen.



Murjottava puolikuiva Eukko



Pokka-Akka



Tein tänään ihan mahtavan löydön meidän rappukäytävästä. Joku oli hylännyt sinne jo jonkun aikaa sitten omituisen kissan raapimapuun/leikkitelineen. Kun se ei ole sieltä hävinnyt, ajattelin ettei kukaan varmaan kaipaa sitä. En usko, että se on ollut käytössä, tai ainakin se on harvinaisen puhdas. Olen irroittanut osan, joka teki tuosta eräänlaisen keinulaudan (en oikein käsitä, miten kissa sitä käyttäisi), minkä jälkeen siitä tuli täysin marsuystävällinen. Tunneleissa on myös sivuilla uloskäynnit, mikä on hyvä sovunedistäjä, ja tytöt tykkäävät säntäillä putkiin joka suunnasta. Keskipalkki toimii estehyppytarkoituksessa. En pidä hökötystä häkissä vaan juksutusaitauksessa, sillä ihanan pehmoinen teddykarva, jolla putket on päällystetty, olisi pian muisto vain litistyttyään, värjäydyttyään ja hajustuttuaan marsun pissassa. Pistin putkien pohjalle vahakangasta ja pyyhkeenpalat, jotta häkkyrästä olisi iloa vähän pidemmäksikin aikaa. Vaikutti olevan välitön menestys vikisijöiden keskuudessa!

Kissahärpäke edestä...

... ja sivulta

  Leeni



Terveiset junasta!

Valotan tämän ensimmäisen suhteellisen taiteellisen kuvan avulla junamatkailun ihanuuksia tummuvassa syysillassa, aah! Soundtrackiksi voisi sopia Scandinavian Music Groupin Vieläkö soitan banjoa?.
Täytyy tässä muuten Annan edelliseen postaukseen viitaten sanoa, että Anna ja minä olemme perineet luonteemme selvästi  metsästäjä-keräilijä-esivanhemmilta, sillä molemmilla on himo kerätä kaikkea mahdollista luonnosta - oli kyse sitten voikukanlehdistä, marjoista tai sienistä. Oman diagnoosini mukaan bloggaaminen on Annalla tällä viikolla vähentynyt pääasiassa siksi, että suppilovahverot ja mustatorvisienet ovat ottaneet vallan hänen tajunnastaan, vaikka hän yrittää syyttää remonttia. Olemme molemmat juosseet metsissä silmät kiiluen kynnenaluset mustina mulkoillen epäluuluoisina ohikulkijoita (saattavat olla urkkimassa parhaita sienipaikkoja).

Ajattelin sunnuntaitunnelman kunniaksi jakaa kuvan arvoituksellisesta niitystä, joka on pyöräilyetäisyydellä kämpiltäni. Aivan täydellinen paikka hakea marsuille syötävää! Lisäksi tietysti tosi kaunis. Tekisi mieli raahata säkkikaupalla priimaa ruohoa, voikukanlehtiä, hiirenvirnaa ja siankärsämöä mukanaan kämpille aina kun siellä käy. Valitettavasti Eukon huimasta ruokahalusta huolimatta kaksi marsua ehtii syödä vain rajallisen määrän ennen kuin rehut nahistuvat. Eikä hamstraamisessa mitään mieltä olisikaan, koska tuolta ei kasvillisuus ihan heti lopu kesken. Tosin talvi on tulossa.. Voisikohan ruohoa pakastaa? Arvelisin, että kyseessä on entinen talon tai kartanon piha, sillä metsästä löytyy vanha maakellari, jonka sisuksissa on vielä heinäkuussakin lunta. Lisäksi paikalla on merkkejä entisestä muurista, vanhoja istutettuja jalopuita ja puutarhakasveja. vaikka rakennuksesta ei ole enää mitään jäljellä. Pihaa on kuitenkin hoidettu niittämällä ainakin loppukesästä. Siksi kasvit ovatkin nyt niin hienossa kunnossa. Muutenkin tuntuu siltä, että syksyllä saa kerättyä paljon parempia kasveja marsuille kuin keskikesällä. Johtuisikohan se siitä, että kukinta vie kesällä voimaa lehdiltä? Tai sitten ötökät pistelevät lehdet parempiin suihinsa. Syksy muistuttaa oikeastaan aika paljon alkukesää, jolloin ruoho on myös samalla tavalla vihreää ja elinvoimaista. Ilmeisesti niittykasvit haluavat uhmata talvea. Niitetty heinä on koottu kuhilaiksi, jotka ovat tosin jo aikaa sitten mädäntyneet piloille. Harmittaa kun en sattunut paikalle aikaisemmin! En tiedä kuka on ollut asialla, vaikka voisihan tämä olla ihan kaupunginkin tekosia. Yleensä kaupungin puistot ovat kyllä paljon tylsempiä. Tämä vanha pihapiiri hivelee autiotaloromantikon silmää paljon enemmän.

Toivotan näiden viimeviikkoisten kävelyreissulla napsaistujen kuvien myötä  hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Leeni

Askartelut tauolla

Syksyn värejä Espoossa

 Syksy on tullut! Tänään ei kyllä tosissaan ollut tämännäköinen päivä, mutta ajattelen syksyn mieluummin tällaisena kuin se oli torstaina.
Autumn is here! Today it's been an awful weather but I prefer autumn like in this photo (this was taken a few days ago)!

Annantalossa vietettiin Japani-päivää, olikohan jo peräti kolmastoista! Ymmärtääkseni nämä kauniit bonsai-puut olivat Teemu Ojan kätten työtä. Vasemmalla oleva on japaninvaahtera ja oikealla on morsiusmyrtti. Olivat ihan nukkekotikokoa, tuommoisen kun talonsa pihalle saisi! Taitaisin kyllä tappaa puuraukan, minulle ei ole siunaantunut viherpeukaloa...

The Japan Day was today, it is an annual happening in Helsinki. These cute bonsai tree were there! They would be perfect size for a doll's house but I doubt they could survive in my care...

Nukkekotihommat joutuvat odottamaan, sillä työhuoneessani on tehty remonttia (seinästä korjattiin kosteusvaurion jäljet). Saanpahan syyn järjestää tavarat käytännöllisesti!
The doll's house has to wait for a while. There is a renovation going on in my work space. But it'll be ready soon!

Anna

Tee-se-itse-häkki





 Ajattelin jakaa kokemuksiani omatekoisen häkin rakentamisesta, sillä ainakin omiin tarpeisiini koin itse nikkaroidun häkin parhaaksi vaihtoehdoksi. Syitä tähän on useita. Ensinnäkin se tulee halvaksi: eläinkaupasta ostettu häkki maksaa pitkälti yli satasen, ja käytetyn häkin löytäminenkin voi olla kiven takana. Eläinkaupan häkit ovat myös melko pieniä, ja suurimmat häkit - joihin jo marsulauma mahtuisikin - ovat todellatodella kalliita. Ainakin tällä hetkellä tekemäni häkki on myös suurempi kuin mikään näkemäni yksikerroksinen tehdashäkki. 

Itse tehty on siis usein hinta-laatu-suhteeltaan paras ratkaisu. Asia, joka ratkaisi sen, että päädyin tekemään enkä ostamaan häkin, oli kuitenkin kuljeteltavuus. Halusin, että häkin saa purettua helposti ja kuljetettua pienessä tilassa, esimerkiksi junassa (marsut ovat matkustettaessa tietysti kuljetuskopassa :). Kun meillä edellisen kerran oli marsuja, jouduimme mökkireissuille ottamaan mukaan melko surkean pienen häkinhäkkyrän, kun autoon ei mahtunut suurempaakaan. Tämän nykyisen kookkaan häkin saan kuitenkin kulkemaan junassa ilman tuskia, ja se mahtuu mukaan, vaikka auto olisi täpötäysi, jihuu! Tavallisesti Ford Focus-parka onkin ääriään myöten täynnä soittimia ja äänentoistokamoja.Suuri parannus siis, ja meille välttämätön. Tässä häkissä ei ole kattoa, sillä meillä ei ole muita lemmikkejä, joten marsut saavat olla rauhassa. Kiipeilyintoa tai -taitoa marsuilta ei yleensä kauheasti löydy, joten katto ei senkään takia ole välttämätön.

Minusta netistä saisi löytyä enemmänkin ohjeita häkin rakennukseen, varsinkin suomeksi. Englanniksi löytyy hyvä sivu, Cavy Cages, jossa on jopa kätevä muunnin jaloista senteiksi. Itse olisin kuitenkin kaivannut mustaa valkoisella siitä, mistä mitäkin rakennusmateriaalia saa ja mitä ne maksavat. Cavy Cagesista ei tietenkään löydy mitään Suomea koskevia tietoja, vaikka siellä muuten onkin paljon asiallista tietoa muustakin marsuihin liittyvästä kuin häkeistä.

 Marsut.net:in foorumin perusteella tiesin, että Cavy Cagesin mainitsemia "taikakuutioita", joita monet ovat ilmeisen onnistuneesti käyttäneet tee-se-itse-häkeissään, löytyy myös Suomesta, mutta varsin vaihtelevasti. Onneksi Annan ja minun lapsuudenkoti sijaitsee pääkaupunkiseudulla, joten hyvät valikoimat ovat siellä ihan nurkan takana. Hong Kongista Martinsillasta löysinkin taikakuutioita suht vaivattomasti nimellä Deutzer modulaarihyllykkö. Pakkauksessa on noin 30 tällaista hyllykköpalaa, kooltaan 35X35cm. Palat siis riittävät kolossaaliseenkin häkkiin. Hintaa yhdellä paketilla oli 34,95e, mikä ei päätä huimaa. Pakkauksessa tulee mukana kiinnikepaloja, joilla neliöt voi yhdistää nurkistaan, mutta ainakaan minä en saanut omista taikakuutioistani kovinkaan tukevia niiden avulla. Lisäksi halusin helpottaa häkin purkamis- ja kokoamisprosessia niin, että kaikkia sidoksia ei tarvitse purkaa, mutta palat saa silti siistiin ja pieneen kasaan kuljetuksen ajaksi. Siksi päädyin kuromaan häkin yhteen nippusiteillä. Nippusiteitä ei tarvitse säästelläkään, sillä 100 kpl pakkaus maksaa Clas Ohlsonilla 2,50e.

Päädyin perinteisten kuivikkeiden sijaan käyttämään pyyhkeitä häkin pohjalla. Pyyhkeet on  siistimpi vaihtaa kerrostalokämpässä kuin puru, ja lisäksi pölyhaittoja ei tule juuri lainkaan. Kuljeteltavuuden kannalta pyyhkeet ovat myös olennaisia, koska niiden ansiosta en tarvitse pohjalaatikkoa. Koska häkki on niin iso (175X70cm), en löytänyt mistään tarpeeksi isoja pyyhkeitä. Siksi päädyin ostamaan froteeta, jonka hinta on 7,20e/metri Eurokankaassa (leveys kätevästi tasan 70cm!). Aika kallista siis, mutta jos näitä pyyhkeitä pystyn käyttämään esimerkiksi vuoden, ne tulevat eläinkaupan puruun verrattuna halvaksi.


 



Kuten kuvasta näkyy, pyyhkeet kiinnitetään häkkiin purjerenkailla. Ehkä kaikki eivät näitä tarvitsekaan, mutta meidän edelliset marsut rakastivat pyyhkeiden alla ryömimistä, joten ajattelin kiinnittää pyyhkeet varmuuden vuoksi kunnolla.. Pyyhettä on häkin pohjalla kaksi kerrosta, ja alempaa ei tietenkään tarvitse kiinnittää. Vain päällimmäinen pyyhekerros on kallista ostofroteeta, sen alla on kirppispyyhkeitä, koska alemman kerroksen ei tarvitse olla yhtenäinen.

Rikkaimuri on kätevä puhdistusväline pyyhkeiden kanssa. Häkki pitää imuroida joka päivä, koska marsut kakkivat papanan noin kerran minuutissa, kuten jokainen marsunomistaja tietää. No, ei se mitään, koska puhdistus on niin helppoa! Kestää ehkä viisi minuuttia, ja häkki näyttää sen jälkeen tosi siistiltä. Suunnilleen kolmen päivän jälkeen pyyhkeet on kuitenkin vaihdettava, sillä pissa alkaa haista. Hintaa en tiedä, koska olen saanut tämän lainaksi äidiltä ja isältä.

 



Pyyhkeiden alla on kosteustilamattoa. Muistaakseni hinta oli 3,95e/metri Hong Kongista, leveys 65 cm. Kosteustilamattoa saa useimmista kodintarvikeliikkeistä, esimerkiksi Anttilasta, Citymarketista, Prismasta, Etolasta jne. Matto toimii myös liukuesteenä, koska alimmaisena on vahakangasta, joka on melko liukasta. Vahakangas on Ikeasta. Se on 150 cm leveää ja maksaa 5,99/metri, mikä on halpa vahakankaaksi. Kuvaa siitä ei minulla ole, mutta näette sen täältä. Olen laittanut vahakankaan päälle ohuelti sanomalehteä, mikä taitaa olla hätävarjelun liioittelua, koska se ei taida olla kastunut kertaakaan. Pyyhkeiden vaihdon yhteydessä pesen kosteustilamaton jos se tuntuu haiskahtavan, mutta ei ole ainakaan vielä tarvinnut.



Häkkiä kiertää kangaskaistale, joka suojaa lattiaa sinkoilevilta heinänkappaleilta ja papanoilta. Se kiinnitetään yhdestä nurkastaan tarranauhalla. Suojusta pitäisi vähän pienentää, koska se vähän lerpattaa. Mutta eikö olekin nätti kangas? Se on kotoisin Annan vintagekangaskokoelmasta. Anna myös suunnitteli suojuksen, koska olen itse vähän käsi avaruudellisen hahmotuskyvyn saralla..

Toivottavasti tästä hartaasta selostuksesta on edes hieman apua muille marsuharrastajille!

P.S. Nukkekotiharrastajana olen rakentanut pesäkopin ja puuputken Biltematikuista :) Tosi käteviä tässäkin tarkoituksessa! Kaunis pintakin niistä tulee.

Leeni



Muutama hassu kaluste

 Tein muutaman ostoksen Finn Aimosta: design-tuoli ja hauska elefanttijakkara, jota olen jossain sisustusliikkeessä katsellutkin. Kummatkin ovat muovia, mikä oli vähän yllätys (en kai lukenut kuvausta kunnolla), mutta ne ovat silti hauskoa. Norsulla on veikeä ilme!
I did some shopping and bought a design chair and a funny elephant chair. I really like the expression on the elephant's face, it is curious!

Olen myös kirjonut tyynyä olohuoneeseen. En tosiaankaan osaa kirjoa, mutta en ota asiasta paineita. Ihan hyvinhän tuo edistyy, eikä näytä kovin kamalaltakaan! Esikuvana on mummolani koristetyyny.

I have also started to make an embroided cushion to the living room. I really don't know how to do it properly but so far so good!

Kuvissa esiintyy myös ullakkohuone, minun kerrokseni, joka on ihan levällään. Tapettina on kirpparipöytäliinaa, kattona bambutablettia!
Anna

Kahvipurkkeja

Kutsukahvipurkit emonsa päällä

Tein muutaman erikoiskutsukahvipurkin. Purkki on perintöä vaariltani, luulisin että se on peräisi 60- tai 70-luvulta. Onko kellään tietoa? Koska minulla on vain yksi tällainen, olisi hassua että näitä olisi nukkekodissa valtavasti. Pistin siis muutaman myyntiin Nukkekotikirppikselle! Tykkään kovasti kaikenlaisista vanhoista peltipurkeista.

I made some coffee jars. The big one I own belonged to my grandpa, and I believe it's from 60's or 70's. I do love all old tin jars!

Anna

PS. Hauskaa nähdä Leenin marsuja täällä blogissa, en ole vielä nähnyt niitä oikeassa elämässä!

Härpäkettä olohuoneeseen

 Halusin vähän eloa olohuoneeseen, ja aloitin tauluista. En nyt tiedä toimiiko tuo laventelitaulu ollenkaan, ehkä laitan sen tuolle toiselle seinälle. Kehykset aion kyllä tehdä vielä. Mitä mieltä olette? Entä portaanalus, mitähän tehdä sen kanssa? Laittaisinko eteen seinän? Leeni mahtuu juuri ja juuri istumaan vakiopaikallaan, mutta ehkä se näyttää kuitenkin vähän pöljältä.


Nämä kukkataulut etsivät vielä kehyksiä ja paikkaansa. Ehkä laitan ne laventelitaulun kanssa allekain keittiön oviaukon viereen?

I did some decoration in the living room. I'm not quite sure about the lavender table. Maybe I'll put it on the short wall next to the kitchen door with the other flower tables. Any ideas?

Oveen tein vihdoin karmitkin, jotain hörsyä siellä vielä näkyy, mutta se on keittiön puolella!

Anna