Tervehdys!

Akka & Eukko

Avaan täten sanaisen arkkuni ensimmäistä kertaa Kaksosten kotitalossa. Kuten Anna aivan aluksi mainitsi, minut on pitänyt kiireisenä viimeisten viikkojen ajan jokin muu kuin nukketaloprojektimme. Yllä olevasta kuvasta voittekin ehkä arvata sen. Saanen siis esitellä: Akka ja Eukko!

Annalla ja minulla on yhteinen menneisyys marsunomistajina. Jokseenkin pitkällisen vanhempien pehmitystyön jälkeen vuonna 2001 hankimme ensimmäisen marsumme, sekarotuisen Timpan eläinkaupasta. Kun Timppa oli kastroitu, se sai seurakseen kaksi tyttöä, molemmat rotumarsuja. Musta Maija oli self black (sileäkarvainen musta) ja Sipi abessinialainen (rusettimarsu), väriltään brindle eli punamusta. Timppakin muistutti ulkonäöltään eniten abessinialaista. Lisäksi Maijan poistuttua vihreämmille niityille vuonna 2007, peruaanisekoitus Nuppu muutti meille viettämään eläkepäiviään jäätyään yksin häkkikaverinsa kuoltua. Viimeinen marsumme tästä laumasta kuoli vuonna 2009.

Tänä (vai pitääkö sanoa jo viime?) kesänä huomasin kävelylenkeillä ihailevani hyvännäköisiä voikukanlehtiä, käyväni eläinkaupoissa lepertelemässä marsuille, ja tutkailevani "huvikseni" kasvattajien sivuja. Pian jo jakelin poikaystävälleni tietoiskuja marsuista vietettyäni liikaa aikaa netissä lukemassa marsuaiheisia blogeja, sivustoja ja foorumeita.

No, tässä sitä ollaan. Viime sunnuntaina hain Hämeenlinnasta Maailman Euforin ja Maailman Arpakaverin, eli Eukon ja Akan. Molemmat ovat rodultaan abessinialaisia, tuttavallisemmin abyja. Olen ihastunut abyjen persoonalliseen ulkonäköön ja niiden hauskaan temperamenttisuuteen. Ehkä abyt voisi rinnastaa luonteeltaan terriereihin, joihin minulla on myös pieni heikkous..

Akka ja Eukko eivät ole enää pentuja, vaan Eukko on jo täysikasvuinen ja Akkakin nuori aikuinen. Lähiaikoina laumaan kuitenkin kenties muuttaa nuorta verta, mutta siitä lisää myöhemmin.
Tässä tyttöjen lapsuuskuvat, eivätkö olekin lutuisia Eukko, alemmassa kuvassa laitimmainen oikealla ja Akka, ylimmäinen kuva  ? Kiitos siis Aida!
Koska Eukko on vanhempi, ja Akka on vielä tiineyden ja imetyksen jäljiltä hoikassa kunnossa, tytöillä on selvä kokoero. Tai voi se johtua siitäkin, että Eukon ruokahalu on ehtymätön. Joka tapauksessa Eukko painoi eilen punnituksessa tasan 1000,0 grammaa ja Akka 685 grammaa. Voihan myös olla, että Eukko vain on hyvin tarkka painostaan ja syö kuin dinosaurus pysyäkseen tuossa ihannepainossaan :) Jään seuraamaan tilannetta.

Se mikä ehkä parhaiten yhdistää tämän marsuhankkeen nukketaloon on tee-se-itse-asenne, joka minulla on ollut häkin ja muiden marsutarvikkeiden suhteen. Olen opiskelija, joten kauheasti ylimääräistä rahaa ei makaile pankkitilillä. Lisäksi uskon vakaasti, että itse tekemällä saa usein oikeasti parempaa kuin ostamalla tehtaassa tuotettua. Teen näistä näpertelyistäni myöhemmin omat postaukset.

Lopuksi vielä muutama häkissäpuuhailukuva tältä päivältä. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Täytyy vielä aiheen ulkopuolelta sanoa että on hiukan noloa, että olette nähneet nukkekotiminäni niin usein tässä blogissa alasti. Katson, että asia korjautuu pian. Toivottavasti ette ole ehtineet traumatisoitua. 

Leeni