Täytyy tässä muuten Annan edelliseen postaukseen viitaten sanoa, että Anna ja minä olemme perineet luonteemme selvästi metsästäjä-keräilijä-esivanhemmilta, sillä molemmilla on himo kerätä kaikkea mahdollista luonnosta - oli kyse sitten voikukanlehdistä, marjoista tai sienistä. Oman diagnoosini mukaan bloggaaminen on Annalla tällä viikolla vähentynyt pääasiassa siksi, että suppilovahverot ja mustatorvisienet ovat ottaneet vallan hänen tajunnastaan, vaikka hän yrittää syyttää remonttia. Olemme molemmat juosseet metsissä silmät kiiluen kynnenaluset mustina mulkoillen epäluuluoisina ohikulkijoita (saattavat olla urkkimassa parhaita sienipaikkoja).
Ajattelin sunnuntaitunnelman kunniaksi jakaa kuvan arvoituksellisesta niitystä, joka on pyöräilyetäisyydellä kämpiltäni. Aivan täydellinen paikka hakea marsuille syötävää! Lisäksi tietysti tosi kaunis. Tekisi mieli raahata säkkikaupalla priimaa ruohoa, voikukanlehtiä, hiirenvirnaa ja siankärsämöä mukanaan kämpille aina kun siellä käy. Valitettavasti Eukon huimasta ruokahalusta huolimatta kaksi marsua ehtii syödä vain rajallisen määrän ennen kuin rehut nahistuvat. Eikä hamstraamisessa mitään mieltä olisikaan, koska tuolta ei kasvillisuus ihan heti lopu kesken. Tosin talvi on tulossa.. Voisikohan ruohoa pakastaa? Arvelisin, että kyseessä on entinen talon tai kartanon piha, sillä metsästä löytyy vanha maakellari, jonka sisuksissa on vielä heinäkuussakin lunta. Lisäksi paikalla on merkkejä entisestä muurista, vanhoja istutettuja jalopuita ja puutarhakasveja. vaikka rakennuksesta ei ole enää mitään jäljellä. Pihaa on kuitenkin hoidettu niittämällä ainakin loppukesästä. Siksi kasvit ovatkin nyt niin hienossa kunnossa. Muutenkin tuntuu siltä, että syksyllä saa kerättyä paljon parempia kasveja marsuille kuin keskikesällä. Johtuisikohan se siitä, että kukinta vie kesällä voimaa lehdiltä? Tai sitten ötökät pistelevät lehdet parempiin suihinsa. Syksy muistuttaa oikeastaan aika paljon alkukesää, jolloin ruoho on myös samalla tavalla vihreää ja elinvoimaista. Ilmeisesti niittykasvit haluavat uhmata talvea. Niitetty heinä on koottu kuhilaiksi, jotka ovat tosin jo aikaa sitten mädäntyneet piloille. Harmittaa kun en sattunut paikalle aikaisemmin! En tiedä kuka on ollut asialla, vaikka voisihan tämä olla ihan kaupunginkin tekosia. Yleensä kaupungin puistot ovat kyllä paljon tylsempiä. Tämä vanha pihapiiri hivelee autiotaloromantikon silmää paljon enemmän.
Leeni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti