Marsu-spa



Mikä ihanuus!


Päätin tänään pestä Akan ja Eukon. Eivät ne varsinaisesti olleet likaisia, mutta molemmista lähti ihan hirveästi karvaa. Aika näyttää, auttoiko pesu karvanlähtöön. Eukolla oli myös hiukan hilseilyä, joten ostin kosteuttavaa shampoota, Tigin Pet Head-sarjasta. Shampoon nimi on Feeling Flaky, ja se tuoksuu ihanasti mansikkajogurtilta! Tigin ihmisille tarkoitettujen tuotteiden ulkonäöt ja tuoksut vetoavat sisälläni asuvaan sokerihiireen, joten oli melkein pakko ostaa sitä myös marsuille.  Hirmuisen kallishan tuo oli, melkein 20e, mutta kun ne muut shampoot näyttivät ankeilta ja tuoksuivat lääkemäisiltä Tigeihin verrattuna.. Ja on se niin tyttömäinen! Melko vahvasta tuoksustaan huolimatta shampoo ei jäänyt pahemmin haisemaan turkkiin huuhtelun jälkeen.



Uudet makoilunurkkaukset siivouksen jäljiltä.



 Akka suhtautui pesuhetkeen ihmeen rauhallisesti, vaikka se on vähän ujompi tapaus kuin Eukko. Akkaa ei tuntunut pelottavan juuri ollenkaan. Eukko sen sijaan osaa draamakuningattaren elkeet - se raapi ranteisiin kunnon viirut pyrkiessään turvaan tappajakäsisuihkua. Onneksi järkytys ei kestänyt kauan (vaikka se pesi itseään närkästyneen näköisenä häkkiin päästyään). Molemmat tutkailivat innoissaan uutta häkin sisustusta. Ostin toisen vessalaatikon, koska se tuntuu olevan tytöillä suosittu makuupaikka. Laatikko myös pidentää siivousväliä, vaikka sisäsiistejä nämä possut eivät varsinaisesti olekaan. Akan entinen suosikkipaikka oli riippukeinun alla oleva pinnasängyn reunapehmuste (onnistunut kirppariostos), josta se siistinä neitinä potki kaikki papanat lattialle sitä mukaa kuin niitä kertyi. Häkissähän ei ole pohjalaatikkoa, ainoastaan kangassuojus. Se pitää kyllä heinät hyvin häkin sisällä, mutta papanoille se ei ole tarpeeksi kova vastus. Siirsin ruokakupin tuollaiselle taikakuutiosta taivutetulle tasolle, jotta varsinkin Eukko joutuisi tekemään vähän töitä ruokansa eteen. Pohjalla oleva pellettikippo on tyhjentynyt alta aika yksikön, lähinnä Eukon toimesta. Puutunneli on sen edessä siitä syystä, että Akka ei ilmeisesti jaksaisi hypätä, vaan mieluummin kiskoisi hampaillaan painavan keraamisen kupin päähänsä.. Tunnelin ansiosta Akka ei ylety venyttämään itseään kahdella jalalla seistessään kupille asti. On siinä kaksikko! Ohukainen ja Paksukainen.



Murjottava puolikuiva Eukko



Pokka-Akka



Tein tänään ihan mahtavan löydön meidän rappukäytävästä. Joku oli hylännyt sinne jo jonkun aikaa sitten omituisen kissan raapimapuun/leikkitelineen. Kun se ei ole sieltä hävinnyt, ajattelin ettei kukaan varmaan kaipaa sitä. En usko, että se on ollut käytössä, tai ainakin se on harvinaisen puhdas. Olen irroittanut osan, joka teki tuosta eräänlaisen keinulaudan (en oikein käsitä, miten kissa sitä käyttäisi), minkä jälkeen siitä tuli täysin marsuystävällinen. Tunneleissa on myös sivuilla uloskäynnit, mikä on hyvä sovunedistäjä, ja tytöt tykkäävät säntäillä putkiin joka suunnasta. Keskipalkki toimii estehyppytarkoituksessa. En pidä hökötystä häkissä vaan juksutusaitauksessa, sillä ihanan pehmoinen teddykarva, jolla putket on päällystetty, olisi pian muisto vain litistyttyään, värjäydyttyään ja hajustuttuaan marsun pissassa. Pistin putkien pohjalle vahakangasta ja pyyhkeenpalat, jotta häkkyrästä olisi iloa vähän pidemmäksikin aikaa. Vaikutti olevan välitön menestys vikisijöiden keskuudessa!

Kissahärpäke edestä...

... ja sivulta

  Leeni



Terveiset junasta!

Valotan tämän ensimmäisen suhteellisen taiteellisen kuvan avulla junamatkailun ihanuuksia tummuvassa syysillassa, aah! Soundtrackiksi voisi sopia Scandinavian Music Groupin Vieläkö soitan banjoa?.
Täytyy tässä muuten Annan edelliseen postaukseen viitaten sanoa, että Anna ja minä olemme perineet luonteemme selvästi  metsästäjä-keräilijä-esivanhemmilta, sillä molemmilla on himo kerätä kaikkea mahdollista luonnosta - oli kyse sitten voikukanlehdistä, marjoista tai sienistä. Oman diagnoosini mukaan bloggaaminen on Annalla tällä viikolla vähentynyt pääasiassa siksi, että suppilovahverot ja mustatorvisienet ovat ottaneet vallan hänen tajunnastaan, vaikka hän yrittää syyttää remonttia. Olemme molemmat juosseet metsissä silmät kiiluen kynnenaluset mustina mulkoillen epäluuluoisina ohikulkijoita (saattavat olla urkkimassa parhaita sienipaikkoja).

Ajattelin sunnuntaitunnelman kunniaksi jakaa kuvan arvoituksellisesta niitystä, joka on pyöräilyetäisyydellä kämpiltäni. Aivan täydellinen paikka hakea marsuille syötävää! Lisäksi tietysti tosi kaunis. Tekisi mieli raahata säkkikaupalla priimaa ruohoa, voikukanlehtiä, hiirenvirnaa ja siankärsämöä mukanaan kämpille aina kun siellä käy. Valitettavasti Eukon huimasta ruokahalusta huolimatta kaksi marsua ehtii syödä vain rajallisen määrän ennen kuin rehut nahistuvat. Eikä hamstraamisessa mitään mieltä olisikaan, koska tuolta ei kasvillisuus ihan heti lopu kesken. Tosin talvi on tulossa.. Voisikohan ruohoa pakastaa? Arvelisin, että kyseessä on entinen talon tai kartanon piha, sillä metsästä löytyy vanha maakellari, jonka sisuksissa on vielä heinäkuussakin lunta. Lisäksi paikalla on merkkejä entisestä muurista, vanhoja istutettuja jalopuita ja puutarhakasveja. vaikka rakennuksesta ei ole enää mitään jäljellä. Pihaa on kuitenkin hoidettu niittämällä ainakin loppukesästä. Siksi kasvit ovatkin nyt niin hienossa kunnossa. Muutenkin tuntuu siltä, että syksyllä saa kerättyä paljon parempia kasveja marsuille kuin keskikesällä. Johtuisikohan se siitä, että kukinta vie kesällä voimaa lehdiltä? Tai sitten ötökät pistelevät lehdet parempiin suihinsa. Syksy muistuttaa oikeastaan aika paljon alkukesää, jolloin ruoho on myös samalla tavalla vihreää ja elinvoimaista. Ilmeisesti niittykasvit haluavat uhmata talvea. Niitetty heinä on koottu kuhilaiksi, jotka ovat tosin jo aikaa sitten mädäntyneet piloille. Harmittaa kun en sattunut paikalle aikaisemmin! En tiedä kuka on ollut asialla, vaikka voisihan tämä olla ihan kaupunginkin tekosia. Yleensä kaupungin puistot ovat kyllä paljon tylsempiä. Tämä vanha pihapiiri hivelee autiotaloromantikon silmää paljon enemmän.

Toivotan näiden viimeviikkoisten kävelyreissulla napsaistujen kuvien myötä  hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Leeni

Askartelut tauolla

Syksyn värejä Espoossa

 Syksy on tullut! Tänään ei kyllä tosissaan ollut tämännäköinen päivä, mutta ajattelen syksyn mieluummin tällaisena kuin se oli torstaina.
Autumn is here! Today it's been an awful weather but I prefer autumn like in this photo (this was taken a few days ago)!

Annantalossa vietettiin Japani-päivää, olikohan jo peräti kolmastoista! Ymmärtääkseni nämä kauniit bonsai-puut olivat Teemu Ojan kätten työtä. Vasemmalla oleva on japaninvaahtera ja oikealla on morsiusmyrtti. Olivat ihan nukkekotikokoa, tuommoisen kun talonsa pihalle saisi! Taitaisin kyllä tappaa puuraukan, minulle ei ole siunaantunut viherpeukaloa...

The Japan Day was today, it is an annual happening in Helsinki. These cute bonsai tree were there! They would be perfect size for a doll's house but I doubt they could survive in my care...

Nukkekotihommat joutuvat odottamaan, sillä työhuoneessani on tehty remonttia (seinästä korjattiin kosteusvaurion jäljet). Saanpahan syyn järjestää tavarat käytännöllisesti!
The doll's house has to wait for a while. There is a renovation going on in my work space. But it'll be ready soon!

Anna

Tee-se-itse-häkki





 Ajattelin jakaa kokemuksiani omatekoisen häkin rakentamisesta, sillä ainakin omiin tarpeisiini koin itse nikkaroidun häkin parhaaksi vaihtoehdoksi. Syitä tähän on useita. Ensinnäkin se tulee halvaksi: eläinkaupasta ostettu häkki maksaa pitkälti yli satasen, ja käytetyn häkin löytäminenkin voi olla kiven takana. Eläinkaupan häkit ovat myös melko pieniä, ja suurimmat häkit - joihin jo marsulauma mahtuisikin - ovat todellatodella kalliita. Ainakin tällä hetkellä tekemäni häkki on myös suurempi kuin mikään näkemäni yksikerroksinen tehdashäkki. 

Itse tehty on siis usein hinta-laatu-suhteeltaan paras ratkaisu. Asia, joka ratkaisi sen, että päädyin tekemään enkä ostamaan häkin, oli kuitenkin kuljeteltavuus. Halusin, että häkin saa purettua helposti ja kuljetettua pienessä tilassa, esimerkiksi junassa (marsut ovat matkustettaessa tietysti kuljetuskopassa :). Kun meillä edellisen kerran oli marsuja, jouduimme mökkireissuille ottamaan mukaan melko surkean pienen häkinhäkkyrän, kun autoon ei mahtunut suurempaakaan. Tämän nykyisen kookkaan häkin saan kuitenkin kulkemaan junassa ilman tuskia, ja se mahtuu mukaan, vaikka auto olisi täpötäysi, jihuu! Tavallisesti Ford Focus-parka onkin ääriään myöten täynnä soittimia ja äänentoistokamoja.Suuri parannus siis, ja meille välttämätön. Tässä häkissä ei ole kattoa, sillä meillä ei ole muita lemmikkejä, joten marsut saavat olla rauhassa. Kiipeilyintoa tai -taitoa marsuilta ei yleensä kauheasti löydy, joten katto ei senkään takia ole välttämätön.

Minusta netistä saisi löytyä enemmänkin ohjeita häkin rakennukseen, varsinkin suomeksi. Englanniksi löytyy hyvä sivu, Cavy Cages, jossa on jopa kätevä muunnin jaloista senteiksi. Itse olisin kuitenkin kaivannut mustaa valkoisella siitä, mistä mitäkin rakennusmateriaalia saa ja mitä ne maksavat. Cavy Cagesista ei tietenkään löydy mitään Suomea koskevia tietoja, vaikka siellä muuten onkin paljon asiallista tietoa muustakin marsuihin liittyvästä kuin häkeistä.

 Marsut.net:in foorumin perusteella tiesin, että Cavy Cagesin mainitsemia "taikakuutioita", joita monet ovat ilmeisen onnistuneesti käyttäneet tee-se-itse-häkeissään, löytyy myös Suomesta, mutta varsin vaihtelevasti. Onneksi Annan ja minun lapsuudenkoti sijaitsee pääkaupunkiseudulla, joten hyvät valikoimat ovat siellä ihan nurkan takana. Hong Kongista Martinsillasta löysinkin taikakuutioita suht vaivattomasti nimellä Deutzer modulaarihyllykkö. Pakkauksessa on noin 30 tällaista hyllykköpalaa, kooltaan 35X35cm. Palat siis riittävät kolossaaliseenkin häkkiin. Hintaa yhdellä paketilla oli 34,95e, mikä ei päätä huimaa. Pakkauksessa tulee mukana kiinnikepaloja, joilla neliöt voi yhdistää nurkistaan, mutta ainakaan minä en saanut omista taikakuutioistani kovinkaan tukevia niiden avulla. Lisäksi halusin helpottaa häkin purkamis- ja kokoamisprosessia niin, että kaikkia sidoksia ei tarvitse purkaa, mutta palat saa silti siistiin ja pieneen kasaan kuljetuksen ajaksi. Siksi päädyin kuromaan häkin yhteen nippusiteillä. Nippusiteitä ei tarvitse säästelläkään, sillä 100 kpl pakkaus maksaa Clas Ohlsonilla 2,50e.

Päädyin perinteisten kuivikkeiden sijaan käyttämään pyyhkeitä häkin pohjalla. Pyyhkeet on  siistimpi vaihtaa kerrostalokämpässä kuin puru, ja lisäksi pölyhaittoja ei tule juuri lainkaan. Kuljeteltavuuden kannalta pyyhkeet ovat myös olennaisia, koska niiden ansiosta en tarvitse pohjalaatikkoa. Koska häkki on niin iso (175X70cm), en löytänyt mistään tarpeeksi isoja pyyhkeitä. Siksi päädyin ostamaan froteeta, jonka hinta on 7,20e/metri Eurokankaassa (leveys kätevästi tasan 70cm!). Aika kallista siis, mutta jos näitä pyyhkeitä pystyn käyttämään esimerkiksi vuoden, ne tulevat eläinkaupan puruun verrattuna halvaksi.


 



Kuten kuvasta näkyy, pyyhkeet kiinnitetään häkkiin purjerenkailla. Ehkä kaikki eivät näitä tarvitsekaan, mutta meidän edelliset marsut rakastivat pyyhkeiden alla ryömimistä, joten ajattelin kiinnittää pyyhkeet varmuuden vuoksi kunnolla.. Pyyhettä on häkin pohjalla kaksi kerrosta, ja alempaa ei tietenkään tarvitse kiinnittää. Vain päällimmäinen pyyhekerros on kallista ostofroteeta, sen alla on kirppispyyhkeitä, koska alemman kerroksen ei tarvitse olla yhtenäinen.

Rikkaimuri on kätevä puhdistusväline pyyhkeiden kanssa. Häkki pitää imuroida joka päivä, koska marsut kakkivat papanan noin kerran minuutissa, kuten jokainen marsunomistaja tietää. No, ei se mitään, koska puhdistus on niin helppoa! Kestää ehkä viisi minuuttia, ja häkki näyttää sen jälkeen tosi siistiltä. Suunnilleen kolmen päivän jälkeen pyyhkeet on kuitenkin vaihdettava, sillä pissa alkaa haista. Hintaa en tiedä, koska olen saanut tämän lainaksi äidiltä ja isältä.

 



Pyyhkeiden alla on kosteustilamattoa. Muistaakseni hinta oli 3,95e/metri Hong Kongista, leveys 65 cm. Kosteustilamattoa saa useimmista kodintarvikeliikkeistä, esimerkiksi Anttilasta, Citymarketista, Prismasta, Etolasta jne. Matto toimii myös liukuesteenä, koska alimmaisena on vahakangasta, joka on melko liukasta. Vahakangas on Ikeasta. Se on 150 cm leveää ja maksaa 5,99/metri, mikä on halpa vahakankaaksi. Kuvaa siitä ei minulla ole, mutta näette sen täältä. Olen laittanut vahakankaan päälle ohuelti sanomalehteä, mikä taitaa olla hätävarjelun liioittelua, koska se ei taida olla kastunut kertaakaan. Pyyhkeiden vaihdon yhteydessä pesen kosteustilamaton jos se tuntuu haiskahtavan, mutta ei ole ainakaan vielä tarvinnut.



Häkkiä kiertää kangaskaistale, joka suojaa lattiaa sinkoilevilta heinänkappaleilta ja papanoilta. Se kiinnitetään yhdestä nurkastaan tarranauhalla. Suojusta pitäisi vähän pienentää, koska se vähän lerpattaa. Mutta eikö olekin nätti kangas? Se on kotoisin Annan vintagekangaskokoelmasta. Anna myös suunnitteli suojuksen, koska olen itse vähän käsi avaruudellisen hahmotuskyvyn saralla..

Toivottavasti tästä hartaasta selostuksesta on edes hieman apua muille marsuharrastajille!

P.S. Nukkekotiharrastajana olen rakentanut pesäkopin ja puuputken Biltematikuista :) Tosi käteviä tässäkin tarkoituksessa! Kaunis pintakin niistä tulee.

Leeni



Muutama hassu kaluste

 Tein muutaman ostoksen Finn Aimosta: design-tuoli ja hauska elefanttijakkara, jota olen jossain sisustusliikkeessä katsellutkin. Kummatkin ovat muovia, mikä oli vähän yllätys (en kai lukenut kuvausta kunnolla), mutta ne ovat silti hauskoa. Norsulla on veikeä ilme!
I did some shopping and bought a design chair and a funny elephant chair. I really like the expression on the elephant's face, it is curious!

Olen myös kirjonut tyynyä olohuoneeseen. En tosiaankaan osaa kirjoa, mutta en ota asiasta paineita. Ihan hyvinhän tuo edistyy, eikä näytä kovin kamalaltakaan! Esikuvana on mummolani koristetyyny.

I have also started to make an embroided cushion to the living room. I really don't know how to do it properly but so far so good!

Kuvissa esiintyy myös ullakkohuone, minun kerrokseni, joka on ihan levällään. Tapettina on kirpparipöytäliinaa, kattona bambutablettia!
Anna

Kahvipurkkeja

Kutsukahvipurkit emonsa päällä

Tein muutaman erikoiskutsukahvipurkin. Purkki on perintöä vaariltani, luulisin että se on peräisi 60- tai 70-luvulta. Onko kellään tietoa? Koska minulla on vain yksi tällainen, olisi hassua että näitä olisi nukkekodissa valtavasti. Pistin siis muutaman myyntiin Nukkekotikirppikselle! Tykkään kovasti kaikenlaisista vanhoista peltipurkeista.

I made some coffee jars. The big one I own belonged to my grandpa, and I believe it's from 60's or 70's. I do love all old tin jars!

Anna

PS. Hauskaa nähdä Leenin marsuja täällä blogissa, en ole vielä nähnyt niitä oikeassa elämässä!

Härpäkettä olohuoneeseen

 Halusin vähän eloa olohuoneeseen, ja aloitin tauluista. En nyt tiedä toimiiko tuo laventelitaulu ollenkaan, ehkä laitan sen tuolle toiselle seinälle. Kehykset aion kyllä tehdä vielä. Mitä mieltä olette? Entä portaanalus, mitähän tehdä sen kanssa? Laittaisinko eteen seinän? Leeni mahtuu juuri ja juuri istumaan vakiopaikallaan, mutta ehkä se näyttää kuitenkin vähän pöljältä.


Nämä kukkataulut etsivät vielä kehyksiä ja paikkaansa. Ehkä laitan ne laventelitaulun kanssa allekain keittiön oviaukon viereen?

I did some decoration in the living room. I'm not quite sure about the lavender table. Maybe I'll put it on the short wall next to the kitchen door with the other flower tables. Any ideas?

Oveen tein vihdoin karmitkin, jotain hörsyä siellä vielä näkyy, mutta se on keittiön puolella!

Anna

Tervehdys!

Akka & Eukko

Avaan täten sanaisen arkkuni ensimmäistä kertaa Kaksosten kotitalossa. Kuten Anna aivan aluksi mainitsi, minut on pitänyt kiireisenä viimeisten viikkojen ajan jokin muu kuin nukketaloprojektimme. Yllä olevasta kuvasta voittekin ehkä arvata sen. Saanen siis esitellä: Akka ja Eukko!

Annalla ja minulla on yhteinen menneisyys marsunomistajina. Jokseenkin pitkällisen vanhempien pehmitystyön jälkeen vuonna 2001 hankimme ensimmäisen marsumme, sekarotuisen Timpan eläinkaupasta. Kun Timppa oli kastroitu, se sai seurakseen kaksi tyttöä, molemmat rotumarsuja. Musta Maija oli self black (sileäkarvainen musta) ja Sipi abessinialainen (rusettimarsu), väriltään brindle eli punamusta. Timppakin muistutti ulkonäöltään eniten abessinialaista. Lisäksi Maijan poistuttua vihreämmille niityille vuonna 2007, peruaanisekoitus Nuppu muutti meille viettämään eläkepäiviään jäätyään yksin häkkikaverinsa kuoltua. Viimeinen marsumme tästä laumasta kuoli vuonna 2009.

Tänä (vai pitääkö sanoa jo viime?) kesänä huomasin kävelylenkeillä ihailevani hyvännäköisiä voikukanlehtiä, käyväni eläinkaupoissa lepertelemässä marsuille, ja tutkailevani "huvikseni" kasvattajien sivuja. Pian jo jakelin poikaystävälleni tietoiskuja marsuista vietettyäni liikaa aikaa netissä lukemassa marsuaiheisia blogeja, sivustoja ja foorumeita.

No, tässä sitä ollaan. Viime sunnuntaina hain Hämeenlinnasta Maailman Euforin ja Maailman Arpakaverin, eli Eukon ja Akan. Molemmat ovat rodultaan abessinialaisia, tuttavallisemmin abyja. Olen ihastunut abyjen persoonalliseen ulkonäköön ja niiden hauskaan temperamenttisuuteen. Ehkä abyt voisi rinnastaa luonteeltaan terriereihin, joihin minulla on myös pieni heikkous..

Akka ja Eukko eivät ole enää pentuja, vaan Eukko on jo täysikasvuinen ja Akkakin nuori aikuinen. Lähiaikoina laumaan kuitenkin kenties muuttaa nuorta verta, mutta siitä lisää myöhemmin.
Tässä tyttöjen lapsuuskuvat, eivätkö olekin lutuisia Eukko, alemmassa kuvassa laitimmainen oikealla ja Akka, ylimmäinen kuva  ? Kiitos siis Aida!
Koska Eukko on vanhempi, ja Akka on vielä tiineyden ja imetyksen jäljiltä hoikassa kunnossa, tytöillä on selvä kokoero. Tai voi se johtua siitäkin, että Eukon ruokahalu on ehtymätön. Joka tapauksessa Eukko painoi eilen punnituksessa tasan 1000,0 grammaa ja Akka 685 grammaa. Voihan myös olla, että Eukko vain on hyvin tarkka painostaan ja syö kuin dinosaurus pysyäkseen tuossa ihannepainossaan :) Jään seuraamaan tilannetta.

Se mikä ehkä parhaiten yhdistää tämän marsuhankkeen nukketaloon on tee-se-itse-asenne, joka minulla on ollut häkin ja muiden marsutarvikkeiden suhteen. Olen opiskelija, joten kauheasti ylimääräistä rahaa ei makaile pankkitilillä. Lisäksi uskon vakaasti, että itse tekemällä saa usein oikeasti parempaa kuin ostamalla tehtaassa tuotettua. Teen näistä näpertelyistäni myöhemmin omat postaukset.

Lopuksi vielä muutama häkissäpuuhailukuva tältä päivältä. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Täytyy vielä aiheen ulkopuolelta sanoa että on hiukan noloa, että olette nähneet nukkekotiminäni niin usein tässä blogissa alasti. Katson, että asia korjautuu pian. Toivottavasti ette ole ehtineet traumatisoitua. 

Leeni

Kukkopillejä

Leeni ja kukkopillit

Tein muutaman kukkopillin (eivät vihellä oikeasti). Mummolassani on näitä, ja mielestäni kymmenien kukkopillien kokoelma olisi hieno! En usko toteuttavani sitä oikeassa elämässä, joten ehkä täällä nukkekodissa?

I made some hen-shaped whistles which won't whistle in real life. In my mother's childhood home there are a few of these, and I have dreamed about a huge collection of them. I propably won't have that in real life so why not in my dollhouse?

Anna

Nukkekotikirppis-ostoksia

Anna ihmettelee Jatan taitoa

 Olen tehnyt pieniä ostoksia Facebookin Nukkekotikirppiksellä. Tässä Jatan tekemiä miniruokia, aivan uskomattomia! Kinkku ja porkkanalaatikko ovat nyt valmiina joulua varten, makaroonilaatikko on hyvä perusruoka ja appelsiinikukkasen ostin, koska se oli niin kaunis! Anna ja Leenillä vain ei oikein ole astioita vielä. Tai ehkä he syövät silmillään?

I've done a bit of shopping on Finnish miniature artists facebook-site. These amazing little foods are made by Jatta! They are so detailed and beautiful. Unfortunately Anna and Leeni don't yet have many plaits (or maybe they eat with their eyes, who knows).

 Tämän jalattoman Eames-tuolin ostin Marialta, aion muuttaa sen Eames-keinutuoliksi, jollaista himoitsen tosielämässäkin. Hauskat henkarit ostin Tiger-nimisestä kaupasta, sellainen oli nyt tullut Espoon Tapiolaankin. Oikeasti ne ovat klemmareita!
Ajattelin niistä taitella jalat keinutuolille, mutta en ehkä raaskikaan. 
I bought this footless Eames chair to turn it into a Eames rocking chair. Hangers are some kind of paperclips!

Nämä kauniit taulut tulevat olohuoneeseen, mielestäni niissä on ihana värimaailma! Ne olen leikannut pakkauksesta, jossa on vastaavat A5-kokoiset raapetyöpohjat. Ostin lähinnä noiden pienten kuvien takia!
I'm going to decorate living room wall with these pretty pictures.

Vasemmalta oikealle, ylhäältä alas: tyttökirjoja, poikakirjoja ja jännityskirjoja; lastenkirjoja; sekalaisia laulu- ja tietokirjoja, joulukirjoja; kaunokirjallisuutta; käsityö- ja design-kirjoja; luontoaiheisia kirjoja.

Olen itsekin innostunut tuolla facebook-kirppiksellä myymään, tällaisia kirja-arkkeja. Olen suuri kirjojen ystävä, ja halusin että nukkekodissani olisi omia kirjojani. Kelpaavat ne näemmä muillekin! Näitä voi minulta tilata, annawegelius (a) gmail.com. Ne ovat 4 e kpl, jos ostaa useampia loput 3 e kpl!

These books are from my own bookshelf, and also the others seem to like them. I don't think these Finnish books interest not-Finnish-speaking miniatures but if, I have some extra!

Anna

Kirjahylly täynnä! - Bookshelf is full!

Lisää kuvateksti

Esitaivutetut kirjankannet

Skannasin vielä lisää kirjoja, ja nyt niitä on koko hyllyn täytteeksi! Pidän valokuvan tarkkuudesta ja laadukkaista väreistä, mutta hyllyyn asetteleminen tuottikin vähän vaikeuksia; kirjat työnsivät toisensa ulos juuri kun olin melkein saanut hyllyrivin täyteen! Vahingosta viisastuneena tajusin taivutella kannet ennen puhelinluettelosivujen liimaamista (ja laitoin myös kaksipuoleista teippiä hyllyille kirjojen alle), joka vähän vähensi lipsahtelua.

I made some more book covers, enough to fill up the whole shelf! The photo paper is a bit tricky to handle, it took a few tries to get them to shelf and stay there. Just when I had almost fill up the whole row, they pushed each other away! Finally I used some double sided tape and pre-bended the covers before glueing the pages.

Lähes koko satsi yhteispotretissa

Hylly paikallaan

Nyt en kyllä ota niitä sieltä enää pois! Aion tehdä toisen satsin, jos haluan laittaa kirjan esille jonnekin muualle kuin hyllyyn.

Now I won't take them away from there anymore! I'll do another set of these if I want to display them somewhere else than in the shelf!



Vihdoin muistin kuvata myös suloisen nallen, jonka ostin Tallinnasta pari kuukautta sitten. Tosi söpö ja edullinen!

Here is a little teddy bear I bought from Tallinn a few months ago. I think he's really cute!

Anna

Täytettä kirjahyllyyn - New stuff in the book shelf

Hyllyntäytettä

Askartelin urakalla kirjoja hyllyyn! Suurin urakka ei tosin ollut fyysinen askartelu, vaan skannaaminen ja kuvien muokkaaminen (pieneen skanneriin ei mahtunut koko kansi, parhaimmillaan skannasin kolmessa osassa). Kultaisen kirjaston kirjat ovat Marian kirjasta, niitä minulla ei olekaan. Moni on toki lapsuudesta tuttu, varsinkin Kisu Killisilmästä tykkäsin kovasti.

I spent a day making books for my so far quite empty book self. Most of the time I spent in front of my laptop, scanning and adjusting sizes. These are mostly nostalgic books from my childhood.

Valmiita kirjoja

 En harmikseni omista väriprintteriä, joten päätin samalla kehittää (vai tulostuttaa?) valokuvia kesän ajalta ja äitini koirien lapsuusajalta, jotta eivät katoa digitaalitaivaaseen. Mielestäni paperikuvissa on muutenkin enemmän tunnelmaa kuin ruudulta katselemisessa. Nyt minulla on yhdeksän ylimääräistä arkillista pikkukirjankansia, kun onnistuinkin ensimmäisellä kerralla itseäni tyydyttävällä tavalla ;)

 Kirjan kannet ovat 10x15 cm kokoisella valokuva-arkilla. Yritin laskea mitat huolellisesti, joten niiden pitäisi olla tasa 1:12-mittakaavassa.

I don't own a color printer, so I had to go to a photo store and order some photos along these book covers. The size of the sheet is 10x15 cm, and I tried carefully calculate the mesurements so they would be truly in 1:12-scale. Now I have 9 extra book-cover-sheets, because I succeed well enough on the first time!

Tässä ne nyt ovat hyllyssä. Läheskään täyttä ei tullut! Onneksi on vielä paljon kirjoja, jotka minihyllyyni haluaisin.

The books didn't yet fill the shelf but luckily there's quite a lot of more books I'd like to have also in my mini-bookshelf!

Anna